Jokamiehenoikeus ei ole jokaiselle

Jokamiehenoikeus ei ole jokaiselle

Jokamiehenoikeus kuljeskella ja poimia luonnon antimia pitkin Suomen metsiä ja maita on hieno ja joihinkin maihin verrattuna hyvinkin uniikki oikeus. Varsinkin marjastus ja sienestys ilman maanomistajan lupaa on asia, josta joissakin paikoissa voi vain haaveilla. Jokamiehenoikeus edellyttää, että luonnolle ei tehdä haittaa. Kasvustoa ei saa tahallaan tuhota tai ottaa mukaan, edes varpukasveja tai pieniä puita. Roskaaminen tai muu ilkivalta on luonnollisesti kielletty. Pohjoismaissa jokamiehenoikeus on itsestäänselvyys, mutta muualla maailmassa asiat ovat hieman toisin.

Kansalaistottelemattomuudella oikeus luonnossa kulkemiseen

Otetaan vertailumaaksi vaikka Iso Britannia. Siellä kävely missä tahansa aitaamattomalla maalla on ollut mahdollista kansalaisille, mutta tämä oli aikaa ennen kapitalismia. 1600-luvulla villan hinta nousi nopeasti ja sen tuotanto sitä myötä. Tämän uuden ansantamahdollisuuden myötä lisäkontrolli oli tarpeen kysynnän täyttämiseksi. Maanomistajat ja tilalliset alkoivat aidoittaa maa-alueitaan, jotta lampaat olisivat hallitummalla alueella ja tuottaisivat villaa nopeammin ja tehokkaammin. Tämän seurauksena jopa joitakin syrjäisiä kyliä tyhjennettiin, jos ne sattuivat sijaitsemaan väärällä alueella. Tuhansia ihmisiä jäi kodittomiksi, kun tv-sarjoistakin tuttuja kiviaitoja alettiin rakentamaan osoittamaan, missä kulki maanomistajan raja, jonne ei kuka tahansa ollut tervetullut. Tietenkin tämä aiheutti vastarintaa, mutta Isossa Britanniassa maan omistusoikeus otettiin vakavasti ja maattomien mielipiteillä ei ollut väliä. Tämä aikakausi kesti joitakin vuosisatoja, ennenkuin ensimmäisen maailmansodan suuren laman jälkimainingeissa asiat alkoivat muuttua. 1930-luvulla liike nimeltään “oikeus vaellella” sai suuren kannatuksen. Liike sai alkun Manchesterissä, jossa ryhmä tehdastyöläisiä päätti, että on muutoksen aika. Sodan jälkimainingeissa ajatus, että vapaassa omassa maassa ei saisi kulkea luonnossa ilman rajoituksia rankan tehtaassa vietetyn viikon jälkeen, oli kapinamieltä aiheuttavaa. Paikallinen luonnonkaunis Peak District oli rajattua aluetta, jonnen ei ollut asiaa, eikä Britanniassa ollut vielä niinä vuosina kansallispuistoja. Vuonna 1932 huhtikuun 24 päivä tilanne kärjistyi. Ryhmä aktivisteja otti yhteen paikallisten maanomistajien ja farmarien kanssa ja osoittivat kansalaistottelemattomuutta kävelemällä kielletyn alueen halki. Joitakin pidätettiin ja jutusta nousi median ansiosta suuri kansallinen uutinen. Tämän jälkeen asiat alkoivat pikkuhiljaa muuttua. Lainsäädäntöä alettiin muuttamaan, kansallispuistoja perustettiin ja yleisiä kulkuväyliä yksityisille maille pantiin alulle.  Brittiläiseen kulttuuriin nyt yhdistetty vaeltelu eväspaketteineen ja termoskannuineen sai alkunsa. Mutta kesti vuosikymmeniä, ennen kuin maahan vasta 2000-luvulla saatiin koko saarivaltion kattava julkinen vaelteluoikeus.

Oikeus kunnioittaa luontoa

Kuten todettua, Suomessa, kuten Ruotsissa ja Norjassa, jokamiehenoikeus koskee kaikkia maan kansalaisia, mutta myös maassa vierailevia ihmisiä. Uusiutuvia luonnonvaroja kuten marjoja ja sieniä saa poimia, jopa kaupalliseen tarkoitukseen. Lyhytaikainen telttailu on sallittua, mutta avotulen tekeminen on kiellettyä. Luonnonsuojelualueilla rajoitukset ovat tiukempia, ja niiden rikkomisesta saattaa tulla sanktioita. Pääpaino on luonnon kunnioittamisella, ja kasvuston ja eläimistön vaalimisella. Toisinaan Suomessakin on käyty keskustelua siitä, että ulkomaalaisten jokamiehenoikeuksia tulisia rajoittaa. Kiivainta väittely on yleensä marjanpoiminta-aikaan, kun tänne tuodut poimijat tehokkaasti tekevät suomalaisten heille antamat työt ja keräävät marjoja kaupalliseen käyttöön. Suomessa on kuitenkin niin paljon maata, että vaikka marjanpoimijoiden määrä kymmenkertaistettaisiin, niin metsiin jäisi silti suurin osa satokauden tuotosta. Ja kuten sanottua, uusiutuvia luonnonvaroja on luvallista kerätä.

Espanjassa ranta kuuluu kaikille

Otetaan vielä tähän loppuun hauska knoppitieto Euroopasta. Kun Suomessa piha-alue ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin, niin se tarkoittaa, että jos järven tai merenrantaan on rakentanut talon, se kaistale rantamaata on yksityistä, eikä sinne ole ulkopuolisilla asiaa. Tosin on Espanjassa. Jos on ikinä haaveillut siellä omasta lomahuvilasta meren rannalla, voi ne ajatuksen unohtaa. Vaikka muuten Espanjassa ei jokamiehenoikeuksia tunneta kuten meillä, siellä on päätetty, että merenranta on jokaisen oikeus, ja vaikka maanomistus jatkuisi rantaan asti, sinne pääsyä ei voi ulkopuolisilta estää.

Espanjassa ranta kuuluu kaikille

Comments are closed.