Luonnonvaraiset mutta vaarattomat pedot

Luonnonvaraiset mutta vaarattomat pedot

Muistan vieläkin elävästi, kun näin elämäni ensimmäisen luonnonvaraisen petoeläimen. Olimme mökillä ja kesäinen ilta oli muuttumassa yöksi. Olin jo sängyssä ja ikää oli varmaan noin kuusi vuotta. Vaari tuli hakemaan minut sängystä sormi huulillaan. Läheinen pelto oli peittynyt pehmeään usvaan, ja sen keskeltä pilkotti pari korvia – kettu oli lähtenyt iltapalan hakuun. Vuosia myöhemmin olimme kuvaamassa Helsingin Arabiassa. Joen varrella oli pieni asumaton mökki, ja kun asettelimme kuvauskalustoa kuntoon, portaiden alta ilmestyi leikkimielinen lumikko. Sitä ei häirinnyt toimintamme ollenkaan, vaan se uteliaana ilmestyi aina jostain kolosta tarkistamaan, mitä olimme tekemässä. Siinä ne sitten ovatkin olleet omalta osaltani, Suomen pedot. Täytyy kyllä myöntää, että ei harmita kovin, ettei karhu ole kävellyt vastaan tai susi lähtenyt seuraamaan. Mutta eipä ole suurin osa muistakaan suomalaisista näitä suurpetoja nähnyt. Petoeläimet ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi, mutta ihmisten asenteet ovat edelleen pelon ja vihan sekoittamia. Jollei eläin ole kaltereiden takana tarhassa, on se uhka ja eliminoitava nopeasti. Osa kansasta on sitä mieltä, että kaikki pedot olisi syytä, jollei nyt tuhota niin ainakin lähettää autolautalla lahden taakse. Suomessa luonnonvaraisia petoeläimiä on alle kaksikymmentä eri lajia. Suurimman ryhmän muodostaa näätäeläimet, joihin näkemäni lumikkokin kuuluu. Muita luokkia ovat koiraeläimet, kissaeläimet, karhut ja hylkeet. Tosin jotkut lähteet eivät pidä hylkeitä petoina, mutta jos kalastajilta kysytään, niin tuhoeläimiä ne ainakin ovat. Ilmastonmuutos ja ihmisten levittäytyminen petoeläinten reviireille on saattanut monet lajit uhanalaisiksi. Naali, vesikko, lumikko ja ahma ovat rauhoitettuja, ja muutamaa näätäeläintä lukuunottamatta muiden metsästys vaatii poikkeusluvan. Minkki ei ole alunperin suomalainen petoeläin, vaan tarhauksen vuoksi nyt luonnonvaraisena petona täällä elävä ja sitä pidetään virallisestikin tuhoeläimenä. Varsinkin poronhoitoalueilla pedot aiheuttavat vuosittain jonkun verran tuhoja, mutta valtio maksaa näistä korvausta. Harvinaisempaa on, että muualla Suomessa sudet tai karhut teurastavat hyötyeläimiä, ja vielä harvinaisempaa, että ne hyökkäävät ihmisten kimppuun.

Tilastot paljastavat karun totuuden

Suomessa karhu on tappanut ihmisen viimeksi vuonna 1998. Ruokolahdella mies joutui lenkkeillessään emokarhun ja sen poikasten väliin ja valitettavasti sen seurauksena kuoli. Susi on tappanut ihmisen Suomessa viimeksi 1800-luvulla. Jos on lukenut yhtään tilastoja ja asiantuntija-artikkeleita, tietää, että kaikki villit eläimet pelkäävät ihmistä enemmän kuin ihminen pelkää niitä. Ainoastaan sairas, loukkaantunut tai pennuistaan huolehtiva eläin on tarpeeksi agressiivinen hyökätäkseen ihmisen kimppuun. Itse asiassa lemmikki- ja hyötyeläimet tappavat Suomessa enemmän kansaa vuositasolla, kun villit pedot ovat onnistuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Ampiainen on tilastojen valossa paljon tappavampi laji kuin karhu on ikinä ollut. Vuosina 1998-2014 ampiaisen pistoon kuoli 23 ihmistä, ja samoina vuosina koira oli 19 kuoleman takana.Silti osalla ihmisistä on järjenvastainen pelko petoeläimiä kohtaan. Joka vuosi saa lehdistä lukea salakaadoista, tai siitä, että talviunilla ollut karhu on lahdattu.

Milloin pedot aiheuttavat haittaa

Tietenkin on olemassa tilanteita, joissa petoeläimet ovat haitallisia. Karjalle tai porotaloudelle aiheutuneet tappiot vuositasolla pyörivät miljoonaluokassa, ja vaikka valtio kompensoi näitä menetyksiä, se ei välttämättä korreloi eläimen todellisen arvon kanssa.On myös tilanteita, jolloin ihminen tulee vastatusten suurpedon kanssa. On hyvä tietää, kuinka kohtaamisessa tulee reagoida, että eläin ei hyökkää. Yleisenä neuvona voi sanoa, että juoksemalla ei petoa pääse karkuun. Hitaasti ja rauhallisesti tulosuuntaan poistumalla ja itsekseen pieneen ääneen juttelemalla voi tilanteesta selvitä niin karhun kun sudenkin kanssa.

Milloin pedot aiheuttavat haittaa

Suomen luonto on monimuotoista ja rikasta ja pedot kuuluvat siihen missä kaikki muutkin eläimet. Jos on niin onnekas, että joskus sattumalta pedon näkee, voi muisto siitä säilyä läpi elämän.

 

 

 

Comments are closed.