Metsästys ja luonnonsuojelu

Metsästys ja luonnonsuojelu

Metsästys on aina ollut tiiviisti yhteydessä ihmiskuntaan ja sen kulttuuriin. Jo muinaisissa luolamaalauksissa näemme metsästysseurueen jahtaamassa ja tappamassa biisoneita, karhuja ja villisikoja. Liha oli tarpeellista hengissäpysymiseksi.

Eläinten tappaminen ei ole ollut tarpeellista pelkästään ravinnoksi. Eläinten nahka on käytetty tarkkaan, siitä on tehty vaatteita, katettu kotia ja sen alla on lämmitelty kylminä öinä. Kun ihmiset alkoivat asettumaan aloilleen ja viljelemään maata, metsästys tarjosi lisäravintoa ja sillä myös suojeltiin kasvavia satoja, joita eläimet himoitsivat. Kun ihmiskunta edelleen kehittyi ja lihakarjasta saatiin tarvittava proteiini, metsästys jäi hienoston ja lähinnä maanviljelijöiden huviksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Isossa Britanniassa harrastettu ketunmetsästys tai isojen eläinten metsästyssafarit Afrikassa. Suurin ongelma metsästyksessä nykypäivänä on kuitenkin uhanalaisten eläinten salakaadot, joita paikalliset joutuvat tekemään saadakseen rahaa perheidensä elättämiseksi. Miljonäärit ympäri maailmaa ovat vieläkin valmiita maksamaan huimia summia harvinaisista kuolleista eläimistä.

Tähtäämistä linssin läpi

Väestönkasvu globaalisti ja ihmisten tarvitseman alan laajeneminen on ollut kasvussa joka vuosi. Tämä yhdistettynä haastavaan luonnonsuojeluun on aiheuttanut tilanteen, jossa ihmisten ei tarvitse enää tappaa eläimiä suojellakseen itseään, eläimet tarvitseva suojelua ihmiseltä. Tämän asian ymmärtäminen on saanut monet metsästäjät vaihtamaan leiriä ja ryhtymään luonnonsuojelijoiksi. Yksi merkittävimmistä pioneereista oli Englannin tuleva hallitsija Edward VIII. Hän on kuuluisa siitä, että luopui valtaistuimesta rakkauden tähden ja meni naimisiin jo kerran eronneen Wallace Simpsonin kanssa. Edward VIII:n toinen rakkaus oli metsästys. Hän metsästi vuosia Intiassa ja Afrikassa ja kaatoi ennätyksellisiä määriä tiikereitä, elefantteja ja muuta suurriistaa, mutta vaihtoi sitten suuntaa totaalisesti. Lontooseen palattuaan ja opittuaan, kuinka villieläinten määrä oli kääntynyt laskuun metsästyksen johdosta, hänestä tuli luonnonsuojelija. Hänestä tuli useiden merkittävien luonnonsuojelujärjestöjen suojelija. Edward VIII rakasti edelleen viettää aikaa kaukomaissa, mutta metsästyksen sijasta hän vaihtoi aseen kameraan. Hän kulutti loppuelämänsä valistamalla muita ja suostuttelemalla ihmisiä tähtäämään mieluummin linssin läpi.

Pelastaako metsästys luonnonsuojelun

Useat luonnonpuistoalueet alueet ovat kokeilleet kiistanalaista politiikkaa, jossa alueilla saa luvanvaraisesti ja hallitusti metsästää. Tämä samantyyppinen kokeilu on käytössä joillakin rannikkoalueilla, ja koskee jopa joidenkin kasvien poimimista. Monet meistä ovat esimerkiksi nähneet lumoavia TV-ohjelmia tuhansista merikilpikonnista, jotka matkustavat uskomattomia matkoja palatakseen samalle Costa Ricalaiselle rannalle jättääkseen munansa. Siitä muutaman viikon päästä sadat tuhannet pikkuruiset kilpikonnanpoikaset kuoriutuvat ja suuntaavat merelle. Merikilpikonnien poikasten lukumäärä on kuitenkin ollut rajussa laskussa useita vuosia. Yksi syy on munien laiton keräys, koska niitä pidetään harvinaisena herkkuna. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että suurempi syy on kuoriutumattomien munien mädäntyminen ja siitä johtuvat haitat. Ilman suojelua nämä kuoriutumattomat yksilöt joutuivat petoeläinten ruuaksi. Paikallisten luonnonsuojelijoiden kiistanalainen ratkaisu on antaa paikallisten kerätä munia valvotusti, niin että laittomalta keräykseltä vältyttäisiin. Vastapalveluksena samat paikalliset valvovat, että kukaan muu ei häiritse haudonta-aluetta, ja että kilpikonnanpoikaset pääsevät turvallisesti mereen asti. Seurauksena laiton keräys on vähentynyt, ja poikasten lukumäärä kasvanut. Samantyyppisesti on myynnissä arvokkaita lupia suojelualueille suurriistan metsästykseen. On väitetty, että muutamasta eläimestä saadut kaatopalkkiot ovat tarpeeksi suuria kustantamaan suojelualueen kuluja ja vartiointia useita kuukausia.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Varsinkin Afrikassa on myös alettu järjestämään metsästyssafareita, joilla saa käyttää asetta, mutta hyvin tietyn tyyppistä. Nukutusnuolilla tapahtuva metsästys yhdistää ajojahdin ja kaadon hurman, mutta valokuvan ottamisen jälkeen eläin päästetään takaisin luontoon. Mikä vielä parempaa, matkalla on mukana eläinlääkäri, joka tutkii tainnutetun eläimen joten samalla kerralla yhdistetään huvi ja hyöty. Joissakin Afrikan maissa luvanvaraisella metsästyksellä on ehto, että kaadetun eläimen lihat tulee jättää paikallisten ravinnoksi. Metsästäjä saa ottaa mukaansa haluamansa kaatopalkinnon, joka on yleensä eläimen pää. Isosta kudusta syö useampi itsensä kylläiseksi, joten tämäkin tavallaan on kompromissi, jossa paikallista väestöä ja luontoa yritetään suojella.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Comments are closed.