Suomi on luontomatkailijan paratiisi

Suomi on luontomatkailijan paratiisi

Meillä kaikilla on se yksi tyyppi kaveripiirissä, joka jaksaa vuodesta toiseen hehkuttaa, kuinka Karhunkierros on kyllä parasta, mitä ihminen voi lomallaan tehdä. Kuinka paluu luontoon ja tähtien alla nukkuminen saa henkilön arvostamaan olemistaan ihan eri tasolla. Kuinka kaikki me muut, jotka emme ole vaeltaneet erämaassa, olemme vailla kaiken muuttavaa kokemusta. Modernina kaupunkilaisena ajatus edes yhdestä yöstä villin luonnon keskellä on vähintään hermostuttava. Jo tietyt luontodokumentit saavat ihon kihelmöimään, ja mahdollisuus kohdata kärpäsiä suurempia luontokappaleita aiheuttaa epämääräistä levottomuutta. Mutta avomielisenä ihmisenä kaikesta on otettava selvää, ainakin paperilla.

Vaellus on varustelukilpailua

Kun Karhunkierroksesta aloitettiin, niin vaellus on luonnollisesti ensimmäisenä tutkimuskohteena luontomatkailun ihmeelliseen maailmaan tutustuttaessa. Varustelu näyttää olevan suurta huutoa vaellukselle valmistauduttaessa. Ja ymmärtäähän sen, ei kukaan lähde keskelle korpea jollei ole varma, että mukana on kaikki tarpeellinen hengissä selviytymiseen. Sopivat kengät, vaatteet, rinkka ja rinkan täytteeksi mitä moninaisempia asioita, joita eräliikkeet iloisesti myyvät innokkaille ensikertalaisille. Tasku- tai otsalamppu kuulostaa pahaenteisesti siltä, että jossain vaiheessa joudutaan viettämään aikaa ilman katuvaloja. Ja miksi pitää ostaa retkikeitin, kun ei kotonakaan laita ruokaa kuin kerran kuukaudessa. Erilaisten vaellusvarusteiden lisäksi suositellaan, että ei ihan sitä pisintä kierrosta lähtisi ensimmäisenä koikkelehtimaan, jollei kunto ole puolimaratonarin tasoon verrattavissa. Bussin perässä juokseminen ei siis vaellukselle valmista, joten itselleen kannattaa olla lempeä sitä ensimmäistä reittiä valitessaan. Vaellusreittien varrella on erätupia, joilla voi ilmaiseksi yöpyä. Lisämaksusta voi tietyillä reiteillä valita etukäteen varattavia yksityistupia, tai sitten jos on oikein erähenkinen, raahata telttaa mukanaan yöpymistä varten. Korvatulpat suositellaan myös ottamaan mukaan. Nähtävästi luonto ei ole yölläkään hiljainen tai sitten vaelluksesta uupuneet toverit tuppaavat kuorsaamaan muita kiusatakseen. Suosituimpia reittejä Suomessa on siis jo mainittu Karhunkierros, Hetta-Pallas, Luirojärvi, Kevon kanjoni ja Herajärven kierros Kolilla. Koli on siitä mukava kohde, että siellä on niin sanottuja maisemareittejä, joista osa soveltuu jopa lastenvaunujen kanssa kuljettaviksi. Ehkä retkeily on vaellusta parempi vaihtoehto kokemattomalle luontomatkailijalle.

Vaellus on varustelukilpailua

Comments are closed.