Villieläinten maailmaa

0 Comments
Villieläinten maailmaa

Maapallo, jossa elämme on todella kaunis, eikä vähiten siinä asuvien eläinten vuoksi. Luonto on avara, kuten TV-ohjelmakin kertoo, ja mikä olisi hauskempaa kuin katsella vaikkapa pienten eläinpentujen touhuja. Villieläimistä puhuttaessa mieleemme tulee usein viidakossa tai savannilla elävät eläimet, kuten uljaat leijonat, kauniit kirahvit tai vedessä loiskivat virtahevot, mutta myös koto-Suomessakin elelee valtavasti villieläimiä. Kaikkia ekosysteemeitä asuttavat luonnonvaraiset eläimet, niitä löytyy niin metsistä, aavikoilta kuin kaupunkialueiltakin; kukapa ei olisi kuullut city-kaneista! Jos lähtisimme nyt luettelemaan kaikkia maailman villieläimiä, ei taitaisi aika eikä jaksaminen riittää, mutta käydäänpä katsomassa millaisia eläimiä luonnossa elää kahdessa hyvin erilaisessa paikassa: sademetsässä ja Suomessa.

Sademetsien villiä elämää

Kuten arvata saattaa, sademetsät suorastaan kuhisevat elämää. Itse asiassa on arvioitu, että maapallon biologisesta monimuotoisuudesta 80 prosentin koti on juuri tässä ekosysteemissa; ei ihme, että sademetsiä pyritään suojelemaan kaikin keinoin. Valtavan kokoisesta vihreästä anakondasta aina uskomattoman upeaan, sateenkaaren väreissä kimaltelevaan taivaansiipiperhoseen, lukemattomat eläinlajit elävät sademetsän uumenissa. Esimerkiksi okapi, joka asustelee tiheässä Iturin sademetsässä Keski-Afrikassa ja on hieman seepran näköinen, onkin kirahvin lähisukulainen. Suojavärityksensä ansiosta okapi pystyy sulautumaan mainiosti ympäristöönsä, ja vaaran uhatessa se suojautuukin vikkelästi metsän uumeniin. Entäpä sellainen hauska eläin kuin kolmivarpainen laiskiainen? Nimensä veroinen otus liikkuu puissa niin hitaasti, että sen turkkiin ehtii kasvaa levämuodostelmia! Laiskiainen on niin sopeutunut puussa elämiseen, että se nukkuu, syö, ja jopa synnyttää oksalla roikkuessaan, ja laskeutuu maahan vain kerran viikossa tarpeilla käydäkseen. Tämän eläimen kohdalla tunnettu huudahdus “minulla on vain niin hidas aineenvaihdunta” pitää kirjaimellisesti paikkansa; laiskiainen saattaa sulatella ruokaansa kuukauden ajan, ja sen lihasmassa ei siksi ole kovin suuri. Energiaa ei yksinkertaisesti riitä muuhun kuin puussa roikkumiseen! Aivan toisenlainen eläin on jaguaari, joka elelee myös sademetsässä. Jaguaari on kuuluisa upeasta pilkullisesta turkistaan, joka myös auttaa sitä piiloutumaan maastoon: toki ei ehkä siksi, että se voisi paeta vaan ehkä pikemminkin siksi, että se voi paremmin saalistaa. Jaguaarin ruokavalioon kuuluu nimittäin yli 85 erilaista saaliseläintä, vyötiäisistä ja tapiireista aina kilpikonniin ja jopa nuoriin kaimaaneihin asti. Erittäin harvinainen on täysin mustaturkkinen jaguaari, jota tavallisesti kutsutaan myös mustaksi pantteriksi; valitettavasti niiden lukumäärä maailmassa pienenee hurjaa vauhtia.

Villejä eläimiä Suomen luonnossa

Villejä eläimiä Suomen luonnossa

Täällä kotimaassamme meillä on koskematonta, upeaa luontoa silmänkantamattomiin, joten ei ihme, että meillä on myös todella monimuotoinen villieläimistö. Pelkästään metsissämme rymyävät muun muassa karhut, sudet ja hirvet, pienemmistä eläimistä puhumattakaan. Lintulajeja löytyy maastamme lintubongareiden iloksi valtavat määrät, aina uljaasta kotkasta kansallislintuumme joutseneen asti. Mutta katsotaanpa lähemmin kahta vilieläintä, jotka ovat hyvin harvinaisia jopa maailmanlaajuisesti ajatellen: saimaannorppaa ja ilvestä. Ilves on komea, tupsukorvainen kissaeläin, jota tavataan ainoastaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Vaikka se on hieman yleistynyt Suomessa, harvoin sitä ihminen luonnossa kohtaa; ilveksellä on erinomaiset aistit, joten se osaa pysytellä visusti poissa ihmisten ilmoilta. Saimaannorppa, tuo rantakivellä makoileva pyöreänmallinen otus, elää ainoastaan Suomessa Saimaanjärvessä. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja onkin rauhoitettu eläin nykyään. On vaikea kuvitella, että vielä 1940-luvulla saimaannorpasta maksettiin tapporahaa, koska se miellettiin vahinkoeläimeksi. Asennemuutos on onneksi tehnyt tehtävänsä, ja tämä Juha Vainion laulustakin tuttu viiksekäs velikulta on peräti Suomen Luonnonsuojeluliiton tunnuseläimeksi valittu. Norppien lukumäärät ovatkin olleet viime vuosina hieman kasvussa, mutta edelleen kuutteja syntyy vuosittain niin vähän, että satunnainen vaihtelu saattaa jopa romahduttaa kannan. Tehdään siis kaikkemme, että säilytämme tämän harvinaisen villieläimemme.